Päivitetty 17.03.2014
|
|||||||||||||||||
| |||||||||||||||||
|
Basenjin terveys
Basenjit ovat verrattain pitkäikäisiä koiria. Pitkäikäisyyteen liittyy yleensä hyvä terveys. Basenjeilla esiintyy kuitenkin samoja sairauksia kuin muillakin koirilla, eikä niiden hoito poikkea muiden rotujen vastaavista. Suomessa 1961-1998 tehdyn selvityksen mukaan on nuorten ja keski-ikäisten koirien yleisin yksittäinen kuolinsyy auton alle jääminen (30%). Allergia, etenkin ruoka-aine allergian aiheuttamat ihosairaudet, ovat yleistyneet viime vuosina koirilla, myös basenjeilla. Varmaa syytä, miksi näin on ei vielä tiedetä. Basenjit voidaan rokottaa noudattaen yleisiä rokotussuosituksia, ja kaikkia markkinoilla olevia rokotteita voidaan käyttää myös basenjille. Eräät rokotteet aiheuttavat muita rokotteita voimakkaampia paikallisia rokotereaktioita. Ne ovat yleensä vaarattomia ja häviävät muutamien viikkojen kuluessa. Jotkut basenjit, kuten muutkin koirat, voivat saada rokotteista yleisoireita, joista vaarallisin on anafylaktinen shokki. Tämän tyyppiset reaktiot ovat yksilöllisiä, ja paras tapa suojautua niiden aiheuttamilta ikäviltä seuraamuksilta on odottaa 15 minuuttia rokotuksen jälkeen ennen kuin poistuu eläinlääkärin vastaanotolta. Näin varmistetaan nopea ensiapu, adrenaalilääkitys, oireiden ilmetessä. Tällainen lääkitys ei heikennä rokotteen antamaan suojaa. Hyvän rokotesuojan varmistamiseksi tulisi pennulle antaa vain yksi rokote/yhdistelmärokote kerralla. Emän rokotushistoria vaikuttaa pennuille siirtyneeseen suojaan ja sen kestoon. Tämä on syytä huomioida etenkin penikkatauti- ja parvovirusripuli-epidemioiden aikana, jolloin riittävän suojan varmistamiseksi on pennut syytä rokottaa tavanomaista useammin. Parvovirusripulia esiintyy kuitenkin jonkin verran jatkuvasti, minkä takia on syytä varmistua siitä, että pentu on hyvin suojattu rokottamalla. Lähes kaikki parvovirusripuliin kuolleet koirat ovat olleet alle yksivuotiaita koiria, joilla on ollut riittämätön rokotesuoja. Basenjeilla esiintyy myös perinnöllisiä sairauksia. Nämä sairaudet eivät ole vain basenjille tyypillisiä, vaan niitä tavataan useilla muilla koiraroduilla. Osa niistä on yleisiä basenjilla, esim. PPM ja napatyrä, ja osa harvinaisempia esim. kolobooma. Alla lyhyt kuvaus kahdentoista sairauden perinnöllisestä muodosta. PPM eli persistent prepupillary membrane on kohtalaisen yleinen, mutta yleensä kliinisesti oireeton silmäsairaus. PPM:ssä sikiöaikaisen silmän sisäisen linssiä ja tulevaa värikalvoa peittävän kalvon surkastuminen on hidastunut, ja silmään saattaa jäädä pysyvästi kudossäikeitä. Säikeet kulkevat silmän värikalvon tai pupillan poikki ja voivat kiinnittyä joko sarveiskalvon sisäpintaan, värikalvoon tai silmän linssiin. Nykyään sairautta pidetään dysplastisena eli kysymyksessä olisi kehityshäiriö, jossa rakenteeltaan epänormaali sikiöaikainen kudoskalvo ei surkastu/häviä normaalisti. PPM voidaan todeta silmätarkastuksessa, joka voidaan suorittaa esimerkiksi jo 7 viikon iässä. Myöhemmällä iällä suoritetuissa tarkastuksissa voidaan todeta vain sellaiset tapaukset, joissa silmään on jäänyt pysyviä säikeitä eli ei niitä tapauksia, joissa säikeiden surkastuminen on ollut selvästi normaalia hitaampaa. Silmän linssiin kiinnittyvät säikeet aiheuttavat erittäin harvoin harmaakaihia ja näön heikkenemistä. Napatyrä on hyvin yleinen kehityshäiriö basenjilla. Napatyrä kehittyy silloin, kun sikiöaikainen naparengas ei sulkeudu normaalisti syntymän jälkeen. Tyräpussin seinämää vuoraa vatsakalvo ja iho, ja sen sisällä voi naparenkaan koosta riippuen olla esim. vatsapaitaa tai vapaasti liikkuvaa ohutsuolta. Basenjilla tyrä on yleensä pieni, ja sisältää tavallisesti vain rasvakudosta. Tyrää ei yleensä tarvitse kirurgisesti korjata, koska siihen liittyvät terveydelliset ongelmat ovat hyvin harvinaisia. PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuminen on basenjilla esiintyvä perinnöllinen silmäsairaus, jonka tarkkaa syytä ja periytymistä ei vielä tunneta. Tauti puhkeaa vasta aikuisiässä ja usein näön selvä heikkeneminen ilmenee vasta keski-iässä. Ensin surkastuvat hämärässä valoa aistivat solut eli sauvat, joten sairaus ilmenee aluksi hämäräsokeutena. Tauti etenee myös tappeihin, jolloin myös päivänvalossa näkeminen heikkenee. Tauti voi johtaa täydelliseen sokeutumiseen. Tauti voidaan todeta silmänpohjan tarkastuksessa, mutta vasta sen puhjettua. Mikäli halutaan täydellinen varmuus siitä, että koira ei sairasta PRA:ta tulisi silmäpohja tarkistaa esimerkiksi vuoden välein 4-6 ikävuoden jälkeen. Diagnoosi voidaan varmistaa elektroretinogrammilla, jonka suorittaminen vaatii kuitenkin erikoislaitteiden lisäksi erityistä tieto-taitoa ja kokemusta. Basenjilla esiintyy myös nk. hyvänlaatuista verkkokalvon pigmentaatiota, joka voi äkkiseltään näyttää samanlaiselta kuin PRA. Fanconin syndrooma on oireyhtymä, jossa tiettyjen ravintoaineiden kuten glukoosin, aminohappojen, vitamiinien, fosforin ja kaliumin sekä bikarbonaatin takaisinimeytyminen munuaisessa on heikentynyt. Tauti johtaa hoitamattomana aineenvaihdunnan epätasapainoon ja munuaisten rappeumaan, ja tätä kautta nopeaan yleiskunnon heikkenemiseen. Tauti puhkeaa tavallisesti 4-8 vuoden iässä. Tyypillisiä oireita ovat juomisen ja virtsaamisen lisääntyminen ja laihtuminen. Tauti voidaan parhaiten todeta ennen kliinisten oireiden puhkeamista tutkimalla esimerkiksi kuukausittain virtsan glukoosipitoisuus tunnistusliuskoilla. Mikäli todetaan kohonnut glukoosimäärä tutkitaan veren glukoositaso, ja mikäli taso on normaali, on aloitettava perusteelliset tutkimukset Fanconi syndrooman toteamiseksi tai poissulkemiseksi. Taudin periytymistä ei tunneta, mutta kysymyksessä on todennäköisesti monigeeninen sairaus, jonka puhkeamiseen voivat vaikuttaa myös ympäristötekijät. Sairaita koiria voidaan nykyään menestyksekkäästi hoitaa ruokavaliolla ja vitamiini-kivennäisseoksella ja natriumbikarbonaattilisällä, mikäli sairaus havaitaan ajoissa. Tästä syystä on taudin ennuste huomattavasti aikaisempaa parempi. Hemolyyttinen anemia on sairaus, joka puhkeaa yleensä ennen vuoden ikää ja johtaa anemiaan eli verenvähyyteen. Anemia aiheuttaa koiran yleiskunnon heikkenemistä ja väsymystä. Kysymyksessä on autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen tauti, jossa punasolujen pyruvaatti kinaasi -entsyymi on epänormaali, ja punasolujen energiatasapaino on sen seurauksena puutteellinen, mikä johtaa punasolujen hajoamiseen. Sairaus johtaa nopeasti kuolemaan ja on nykyään erittäin harvinainen joka puolella maailmaa. Sairaus voidaan todeta määrittämällä verestä punasolujen pyruvaatti kinaasi -entsyymiaktivisuus. Geenivirheen kantajat voidaan todeta myös DNA-testillä. Krooninen suolistotulehdus (Immunoproliferative enteropathy, IPSID) on sairaus, joka johtaa suoliston imeytymishäiriöön, pitkäaikaiseen voimakkaaseen ripuliin ja kunnon heikkenemiseen. Taudin tarkkaa syytä ja periytymistä ei tunneta ja se on kohtalaisen harvinainen joka puolella maailmaa. Tämä sairaus, kuten muutkin tulehdussairaudet, ovat mitä todennäköisimmin useamman geenin säätelemiä, ja niiden puhkeamiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät. On huomioitavat, että basenjilla voi esiintyä myös muita kroonisia suolistotulehduksia, joita esiintyy eri roduilla, ja joilla voi myös olla perinnöllinen tausta. Taudin diagnosointi vaatii suolesta otetun koepalan tutkimisen. Hoito on oireenmukaista ja pyrkii tulehduksen vähentämiseen. Lonkkaniveldysplasiaa voi esiintyä silloin tällöin myös basenjilla. Yhdysvalloissa jalostukseen käytettävien basenjien lonkat yleensä kuvataan. Lonkkaniveldysplasia on monigeeninen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät, mm. ruokinta ja kasvunopeus. Kysymyksessä on kasvuhäiriö, jossa reisiluunpää ja lonkkamaljakko kehittyvät epänormaalisti ja nivelestä kehittyy löysä. Seurauksena voi olla paha nivelrikko. Oireina esiintyy liikkumishaluttomuutta, ontumista, lonkkanivelen jäykkyyttä ja lopulta lonkkalihasten surkastumista. Tauti on harvinainen basenjilla. Diagnosointi vaatii röntgenkuvauksen. Kolobooma on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jota pidetään basenjilla perinnöllisenä. Kolobooman periytymistapaa on tutkittu ainoastaan charolaiskarjalla, jolla sairas geeni on dominantti eli periaatteessa ilmentyy yksinkertaisenakin, mutta ilmentymiseen vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jälkeläinen sairastuu, jos se saa sairaan geenin toiselta vanhemmalta. Tällä sairaan geenin kantajalla ei kuitenkaan aina todeta koloboomaa. Basenejilla esiintyy nk. silmähermon kolobooma, mikä ilmenee silmämunan takaosan pullistumana. Kolobooma voidaan yleensä todeta silmätarkastuksessa jo esim. 7 viikon iässä. Sarveiskalvon dystrofiaa on useita eri muotoja, ja eri muotojen kliininen merkitys on hyvin erilainen eri roduilla. Tavallisin basenjilla on nk. strooman dystrofia (kutsutaan myös epiteliaalin-strooman dystrofiaksi), jolle on tyypillistä vaaleat samentumat (nk. kolesterolikiteet) sarveiskalvon keskiosassa. Strooman dystrofia ilmenee basenjilla ylensä vasta myöhemmällä iällä. Samentumat voivat pahentua ajan mukana, mutta eivät yleensä heikennä merkittävästi näköä. Kaksi muuta tyyppiä ovat epiteliaalinen, erosiivinen ja endoteliaalinen dystrofia. Viimemainittu on kuvattu basenjilla, mutta on harvinainen. Endoteliaalinen muoto on vakavin, koska sisimmän kerroksen repeämät johtavat sarveiskalvon pöhöön ja sokeutumiseen. Sarveiskalvon dystrofian eri muodot voidaan todeta silmätarkastuksessa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa eli hypotyroidismia esiintyy basenjilla keskimääräistä enemmän. Tavallisimpia oireita ovat painon nousu, karvapeitteen laadun huononeminen ja aktiivisuuden väheneminen. Vajaatoiminnan syy voi olla autoimmuuni tyroidiitti eli sisäsyntyinen kilpirauhasen tulehdus, joka tuhoaa rauhaskudoksen. Sairaus voidaan todeta verinäytteestä. Harmaakaihi on linssin samentuma, joka voi johtaa näön heikkenemiseen. Harmaakaihia esiintyy monta eri muotoa, joista osa on perinnöllisiä. Basenjilla on kuvattu synnynnäinen perinnöllinen muoto. Sairaus voidaan todeta silmätarkastuksessa esim. esim. 7 viikon iässä. Epilepsia on aivojen toiminnallinen sairaus, jota esiintyy myös basenjeilla. Epilepsia esiintyy kohtauksittain, joiden välillä koira on yleensä täysin normaali. Kohtauksia on monentyyppisiä ja niiden kesto vaihtelee tavallisesti muutamasta sekunnista minuutteihin, ja joihinkin liittyy kouristuksia. Primääriä epilepsiaa pidetään usealla rodulla perinnöllisenä sairautena, mutta periytymistavan selvittäminen on osoittautunut vaikeaksi. Tauti puhkeaa yleensä viiteen ikävuoteen mennessä. Diagnoosiin pääseminen edellyttää muiden kohtauksia aiheuttavien sairauksien poissulkemista. |
< webmaster@basenji.fi >